Kuvittele itsesi lasikuplaan. Näet ihmisten ulkopuolella liikuttavan suutaan. Luultavasti he yrittävät sanoa sinulle jotakin. Vastaat, korotat ääntä ja silti kukaan ei tunnu kuulevan... Alat päästä jyvälle miltä tuntuu elää suomalaisena Kiinassa. En osaa kiinaa kuin muutaman sanan ja varsin selväksi on tullut myös se, ettei täällä osata englantia sen enempää. Kaupassa myyjä selittää vuolaasti jotakin. Kovaa ja korkealta, ja kiinaksi. Tyydyn kohottelemaan olkapäitä ja hymyilemään hölmönä. Yritän englantia, ei toimi! Mieleen lipsahtaa perisuomalainen PERKELE! Auttaisikohan jos huutaisin? Kun en ymmärrä niin en ymmärrä. Elekielellä homma saadaan hoitumaan. Numerot sentään osaan kiinaksi ja hyvä niin. Jopa sormin numerot näytetään täällä toisin kuin meillä. Meillä kuusi on kuusi sormea pystyssä, täällä ilmeisesti toisen käden peukalo... Iltapäivällä ravintolan ovella pois lähtiessä perään kuuluu iloinen "Good morning!", hei täällähän osataan sittenkin enkkua!!!
Aika ajoin saamme lehdistä lukea julkisuuden henkilöiden hyökänneen viattomien paparazzi raukkojen kimppuun. Tunnen sympatiaa, en paparazzeja, vaan julkimoita kohtaan. Astun talosta ulos. Heti pihalla ystävällinen tuttu siivooja tulee ihastelemaan vaaleita lapsiani. Kävelemme kauppakeskukseen. Matkalla päät kääntyvät ja sormet sojottavat suuntaamme. Kauppakeskuksen kahvilassa joku kieliä taitava kysyy mistä olemme ja ihastelee tyttäreni kauneutta. Käytävällä kännykkäkamerat räpsyvät ja rohkeimmat änkeävät samaan kuvaan pienen tyttöni kanssa, vain muutamat vaivautuvat kysymään lupaa. Tyttö alkaa ärtyä. Pääsemme lopulta markettiin. Ostokset etenevät tuskallisen hitaasti. Meitä osoitellaan, meille jutellaan, en ymmärrä kieltä, joten hymyilen kohteliaasti. Joku koskettaa vaivihkaa lasteni hiuksia tai käsivartta ja paniikki alkaa. Lapset roikkuvat helmoissani ja yrittävät päästä taakseni piiloon. Käsiä on joka puolella. Parasta on jatkaa mahdollisimman rivakasti matkaa eli paeta paikalta välittämättä siitä, että juuri siinä hyllyvälissä oli tarvitsemamme muropaketti. Palaan hakemaan sen myöhemmin. Toivoisin osaavani kiinan sanan EI, sitä vaan en ole sanakirjoista löytänyt. Nyt toivon, että olisin kirjaimellisesti kuplassa.
Pieninä hetkinä kuplaan tulee särö. Kuinka mukavaa voikaan olla yliopiston kansainvälisessä ilmapiirissä illallistaminen yhdessä muiden expatrioottiperheiden kanssa. Osaamme kaikki englantia, osa puhuu sitä äidinkielenään ja loput muuten vain. Huomaan samaistuvani venäläiseen perheenäitiin, intialaiseen tutkijaan, pieneen brittipoikaan... Olemme samassa veneessä ja jaamme samat ongelmat. Nauramme niille ja taas on viikon verran helpompaa. Toisinaan hyppään ulos kuplasta ja luen sähköpostin kotoa tai puhun rakkaitten ihmisten kanssa kolmen tunnin videopuhelun. Pienet asiat auttavat pyörittämään kuplaa pitkin Ningbon katuja... Tänään löysin kaupasta kevytmaitoa ja meetwurstia.
