Loma

Maailmassa on tällä hetkellä kaksi paikkaa, joissa haluaisin käydä vielä toisenkin kerran. Santorinilla olimme häämatkalla ja sinne palaisin, ehkäpä tunnelman vuoksi, vielä uudelleen. Ehkä vietämme siellä kymmen vuotis hääpäivää... Muutama vuosi sitten vietimme viikon yhdistetyllä konferenssi- ja lomamatkalla Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Nähtävää olisi ollut paljon, aikaa vain oli ihan liian vähän. Muutenkin viikon matka minnekkän Eurooppaa kauemmas on kuin pissaisi pakkasella housuun, lämmittää hetken ja sitten onkin jo housut jäässä. Lisäksi on tietysti lukemattomia paikkoja, joissa en ole vielä käynyt mutta haluisin käydä. Pattaya Thaimaassa ei siis kuulu näihin "pakko päästä uudelleen" paikkoihin. Siitä huolimatta siellä tuli vietettyä jo toinen vuoden vaihde ja vieläpä peräjälkeen. Siis ainoa paikka naapurimaidemme Ruotsin, Venäjän ja Viron lisäksi, joissa on tullut käytyä useammin kuin kerran.

Päätimme jo hyvissä ajoin syksyllä, että joulua ei vietetä Ningbossa. Täällä joululla ei ole  samanlaista merkitystä kuin Suomessa, se on pelkkää kaupallista höpötystä. Sekin vähä mitä jouluista kaupoista löytyy,  on sitä jenkkiläistä kimmellys-hörhellys-hirvitystä mitä en kotiini suurin surminkaan huoli... Siispä pois täältä, mutta minnekäs? Suomeen olisi voinut muuten jouluksi pyrähtää vaan olisiko pyrähdetty enää tänne takaisin... Matkakohteen valintaan lopulta eniten vaikutti lasten suuri ihastus edellisvuoden reissuun Jomtien bachille sekä mummon ja papan matka samoille kulmille niemen toiselle rannalle, Pattaya cityyn. Sinne siis!

Lennot täältä Thaimaahan olivat halvat ja lyhyet jos vertaa lentoihin Suomesta Thaimaahan. Neljä ja puoli tuntia koneessa tuntui menevän todella nopeasti, eikä edes lapsilta ehtinyt tulla "millon ollaan perillä" kyselyitä. Sri Lankan airlines osoittautui hyväksi lentoyhtiöksi. Palvelu oli ystävällistä enkä ole eläissäni matkustanut noin tyhjässä koneessa eli tilaakin oli. Lentoemojen asusteet olivat mukava piristys vaan en saata kuvitella Finnairin, SASin tai Lufthansan ihan heti kohta valitsevan emoilleen vyötärönahat paljastavia uniformuja. Takaisin tullessa oli sama yhtiö ja matkustaminen miellyttävää. Ainoa häiriötekijä oli melko meluisa seurue kiinalaisia, jotka kuvasivat toisiaan jo lähtöaulassa kuin japanilaiset konsanaan. Kuvaus asetelmista päättelin, että kyseessä taisi olla hääseurue. Hieman kyllä ihmettelin takanani istuvan nuoren miehen pyytäessä kuusikymmentä maahantulokaavaketta. Ilmeisesti hän käytti matkansa täyttämällä koko seurueen kaavakkeet... Onhan se ajanviete tuokin. Itselle kyllä riittää hyvin neljän kaavakkeen kanssa puljaaminen.

Hotellin löytäminen neljä henkiselle perheelle on joka paikassa haasteellista. Hotellien mielestä kun perheeseen kuuluu kaksi aikuista ja yksi lapsi, tai ainakin sille porukalle hotellihuoneet on suunniteltu. Normaalisti tämä ratkaistaan varaamalla huone ajatuksella 2+1 ja hupsista vaan se toinenkin muksu on kummasti aina huoneeseen mahtunut... Kahden viikon lomalle ei kuitenkaan viitsisi survoutua yhteen huoneeseen, joten huoneistoa etsittiin. Lopulta sopiva hotelli löytyi ja tietysti ryöstöhintaan kuten lomakohteissa aina. Lisäksi piti maksaa sika kallis uuden vuoden gaala illallinen, jonne ei edes oikeasti olisi haluttu mennä. No pakko mikä pakko jos aikoo hotellin saada... Loppujen lopuksi hotelli osoittautui muuten oikein mukavaksi lapsiperheelle. Erityistä kiitosta saa loistava, rauhallinen allasalue, jossa puluttiin koko rahalla. Välillä kyllä mietin, että mahdettiinko matkustaa vahingossa Pietariin, kun ympärillä kävi niin kova venäjän kielinen kalatus. Eivät ne kuitenkaan onnistuneet meidän lomaa pilaamaan, eikä tullut edes näppylöitä. Hyvin olemme Lappeenrannassa siedättyneet! Ihan oma lukunsa oli se gaala illallinen, jossa toki käväisimme syömässä, kun olimme lipuista viikon ruokien verran maksaneet. Juomat tietysti piti vielä maksaa erikseen! Syötyämme liukenimme rannalle vaihtamaan vuotta ja lähettämään lyhtyjä pimeälle yötaivaalle, kunnes tuhannet raketit värjäsivät taivaan punaisen, vihreän ja kullan kirjavaksi.

Loma oli kaikin puolin onnistunut. Saatiin viettää aikaa läheisten kanssa, nauttia lämmöstä ja ihanasta thairuuasta. Bonzait ja krokotiilitkin nähtiin ja nahka kärähti. Nyt jaksaa taas jatkaa eloa Kiinassa ja odotella kevään lämpimiä päiviä. Kiitos rakkaat matkaseuralaiset vielä kerran!

Hiljaiseloa

Ai, että mitäkö tapahtui syskuun jälkeen? Totuinko tähän kiinalaiseen asioiden tilaan? Haluamani tavarat alkoivat osua kaupan hyllyiltä ostoskärryyn ja jotakuinkin syötävää ruokaakin löytyi. Asiat alkoivat sujua omalla painollaan, alkoi arki. Blogissakin on vietetty siis hiljaiseloa. Ei se siitä johdu, etteikö hämmästeltävää olisi edelleen riittänyt. Jotenkin sen alkujärkytyksen jälkeen iski lamaannus enkä saanut itsestä tekstiä ulos... Nyt tämä kuitenkin korjataan!

Mitä teet kun tiedät anopin olevan tulossa kylään? Kauhun sekaista odotusta? Hurjaa siivousta (imuroit siis myös mattojen alta)? Mietit jo etukäteen, että milloinkohan se ymmärtää lähteä? Muutama kuukausi täysin eristyksissä läheisistä tekee ihmeitä. Itse odotin anoppia ja appiukkoa innolla kylään lokakuun puolessa välissä. Toki siivosimmekin hieman mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä saada vieraita suomesta, aikuisia kelle puhua. Ja ne ihanat, tuliaisista parhaat, ruisleipää ja Fazerin suklaata. Ja tietysti pienelle kuusivuotiaalle niin kovasti toivottuja Satun makioiden rinkeleitä! Saatiin myös miehen kanssa laatuaikaa (= yö hotellissa ilman lapsia), kun mummo ja pappa huolehtivat lapsukaisista. Tällä kertaa tiesin myös vierailun keston. Kymmenen päivää meni lian nopeasti ja appivanhempien lähtöpäivän ilta oli levoton.

Toisenlaista tunnetta syysiltoihin toi meidän perheen aikuisille tatuointikoneen surina. Jo kotoa lähtiessä päätettiin, että tältä seikkailulta hankitaan kestävämpi tuliainen. Pienen etsimisen ja soittelun jälkeen täältä Ningbosta löytyi hyvä tatuointistudio ja sen palkittu taiteilija. Pari suunnittelukäyntiä ja sitten... Voin kertoa, että kuusi tuntia tatuointia yhteen menoon on paljon. Pari viikkoa parantelua ja vielä neljä tuntia lisää tuskaa. Lopputuloksena ainakin omasta mielestäni hieno kuva selässä. Jokainen saa sitten olla tatuoinneista mitä mieltä tykkää! Nyt tiikeri ja lohikäärme selässä muistuttavat minua tästä hieman erilaisesta vuodesta Kiinassa :) Suunnitelmissa keväälle vielä uutta kivaa tällä saralla...

Marraskuussa ilmat täällä Ningbossa viilenivät ja lämmittimet piti laittaa päälle. Viilentämään tarkoitetuilla ilmastointilaitteilla ei muuten saa yhtä tasaista lämpöä kuin pattereilla. Kylpyhuoneissa olevat infrapuna lämmittimet katossa, joita vuokraemäntä sanoi saunaksi, saavat suihkussa veden tuntumaan kylmemmältä ja kaipaamaan lattialämmitystä. Täällä ei ulkona ole pakkasta juuri koskaan, mutta tuuli saa kylmyyden menemään luihin ja ytimiin. Paikalliset sanovat, että täällä on laiska tuuli, se ei viitsi kiertää vaan menee suoraan läpi. Kylmissämme aloimme odottaa thaimaan matkaa ja lomaa joulukuussa, mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina...