Ninja-sänky

Heavenly bed, elämäni paras sänky. En unohda sitä koskaan. Juuri sopivasti napakka ja samalla taivaallisen pehmeä. Ja ei, se ei ole oma sänkyni kotona Luumäellä vaan sänky viiden tähden hotellissa Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Huoneessa oli mainos, jonka mukaan sänkyjä saa tilata kotiin, minnepäin maailmaa tahansa. Mainoksessa ei ollut hintaa sängylle, kuten ei yleensäkään mainoksissa, joissa myydään jotakin erityisen kallista. Vai onko joku huomannut Ferraria tai vuosikerta viiniä mainostettava tyyliin, nyt vain 9,99€, kuten entisessä vaatekaupan mainoksissa oli tapana? Arvaatte varmaan, että ostamatta jäi, se unelmien sänky.

Hästens lienee merkki, jonka jokainen, ainakin Suomessa, yhdistää laadukkaisiin sänkyihin. Oma sänkyni ei ole myöskään sellainen. Oma sänkyni on kotimaisesta, erityisesti sohvilla itseään mainostavasta, huonekaluliikkeestä ostettu jenkkisänky. Ostohetkellä myös tämä sänky tuntui mukavalle vaan eipä tunnu enää... Ensimmäisen kerran kun pesin, petauspatjan päällinen kutistui niin, että jouduttiin leikkaamaan patjasta pois kymmenkunta senttiä. Kyllä syö naista kun oikein kirjaimellisesti pesuohjettakin noudatin. Ruman näköistä muttei haittaa käyttöä, eikä maksa vaivaa alkaa asiasta valittamaan. Nyt muutaman vuoden käytön jälkeen patjat on painuneet montulle ja jouset täysin kuolleet, sänky on veltto ja murhaa selälle.

Olen aina nukkunut hyvin veneessä, hiljaista keinuntaa ja aaltojen liplatusta kuunnellen. Toisen laista liplatustakin on kokeiltu... Aikoinaan hääyöksi hotellia varatessa vastaanoton mukava homomies mainosti huoneen vesisänkyä sanoen, että "siinä on sitten mukava loiskutella". Huone varattiin vaan ei ollut myöskään vesisänky meille mieleinen....

Aasiassa on kautta aikojen nukuttu kovilla alustoilla. Geishat Japanissa puupalikka niskan alla, ettei kampaus sotkeennu ja ninjat kiinassa, karaistumismielessä kai. No nyt on meilläkin kokemusta näistä selälle (kuulemma) terveellisistä ninja-sängyistä. Vuokraemäntä ihmetteli kauhisteluamme sängyn kovuudesta ja osti kohteliaisuuttaa sänkyyn superpehmikkeen. Kokeikaapa laittaa untuvapeitto lattialle ja siihen sitten nukkumaan yöksi... Saimme myös bambu-lakanan, koska samainen emäntä ajatteli sen olevan viileämpi vaihtoehto. Sängyssä on tietenkin myös patja vaan miksi oi miksi, se kun on yhtä kova kuin vanerilavitsa... Bambulakanan piilotimme varastoon ja sänkyyn pitänee kai vaan tottua, vaikka vielä en ole sitä selkäystävällisyyttä huomannutkaan. Yritimme tietenkin etsiä sänkyyn pehmeämpää patjaa, vaikka paksua petaria ja löytyi! Kolmen sentin vaahtomuovipatja parisänkyyn, 400€, jäi ostamatta jälleen, ehkä ostamme niitä untuvapeittoja muutaman lisää...

Sänky on tärkeä paikka ja vietämme siinä kolmanneksen ajastamme. Nukun usein huonosti eikä epämukava sänky auta asiaa. Ehkä muutun vuoden aikana ninjaksi ja kannan kotona koko sängyn pihalle juhannuskokkoon. Joka tapauksessa sänky lähtee ja jos lattia tuntuu edelleen liian kovalta nukkua hankin uuden sängyn, eri kaupasta...

Unelmia

Yli kymmenen vuotta sitten opiskelijatytön päähän, aivan aivojen perukoille, syntyi ajatus. Halu päästä ulkomaille. Ei vain lomalle, vaikka olisi sekin ollut mukavaa, vaan pidemmäksi aikaa, asumaan. Pian vaihto-opiskelu pimeimmässä Afrikassa vaihtui yllättäen paluuseen kotikaupunkiin, opiskelijasolu vaihtui kaksioon. Oli löytynyt mies. Rakkauden alkuhuumassa rakennettiin yhteistä kotia ja oltiin niin kovin aikuisia, ei puhettakaan ulkomaille muuttamisesta. Kuitenkin unelmasta tuli yhteinen, lähdetään sitten joskus kun hetki on sopiva. Piti valmistua ammattiin, tuli häät, ja lapsiakin kaksin kappalein. Eihän lasten kanssa voi ulkomaille lähteä – vai voisiko sittenkin...

Pari vuotta sitten ajatus nousi pintaan uudelleen, nyt entistä voimakkaammin. Ainoa oikea aika olisi nyt ennen kuin esikoinen aloittaisi koulun. Alettiin tosissaan miettiä kohdetta, jonne seikkailumme voisi suuntautua. Erilaiseen maahan, täysin toisenlaiseen kulttuuriin pitäisi päästä. Japaniin! No, viimeaikaisten tapahtumien valossa voi vaan kiitellä kipposiaan ettei sinne edes tullut yritettyä... Edellytys muutolle olisi miehen työskentelymahdollisuus kyseisessä maassa. Kiinasta löytyi kontakti ja miehelle vierailupesti Nottinghamin yliopiston Ningbon kampukselta.

Siispä Kiinaan! Puolitoista vuotta sitten alkoi todellinen taistelu ulkomaan vuodesta, taistelu siitä kuka onnellinen reissun maksaa. Rahoitus järjestyi, samoin virallinen kutsu Kiinaan. Paperisotaa ja selvittelyä tunteja ja taas tunteja... Tätä minä sain onnekseni seurata pääosin sivusta kun rakas mieheni hoiti likaisen työn. Kiinaan ei muuten kuka tahansa pääsekään... Tarvitaan virkatodistusta, syntymätodistusta, vihkitodistusta ja töihin aikovalta vielä paljon muutakin. Tietysti pitää olla myös todistetusti terve, lääkärin todistus tyypillisistä suomalaisista taudeista kuten rutto, lepra tai kolera, röntgenkuvat ettei vaan ole tuberkuloosia ja tietenkin verikokeet sukupuolitaudeista... Rokotteita otettiin rutosti, ihan vaan omaksi suojaksi vaikka niitä ei kyllä missään vaadittu maahan pääsyyn. Nämä todistukset ja peukalon hangallinen kopioita, sekä runsaasti passikuvia konsulaattiin ja odotusta... Kyllä, viisumi Kiinaan pääsyä varten oli saatu.

Suomeen jäi odottamaan koti, ystävät ja sukulaiset kun hyvien neuvojen saattelemana nousimme koneeseen 30.6.2011 ja otimme suunnan kohti Shanghaita, kohti suurta tuntematonta. Uusi kotimme seuraavien kymmenen kuukauden ajan on suuren kerrostalon seitsemännessä kerroksessa kaupungissa nimeltä Ningbo. Viisumihakemukseen ammatikseni tuli house wife, kuinka desperate, se selvinnee myöhemmin. Terkkarista tuli siis kotiäiti vieraassa maassa ja kielessä ja kotikissasta kiinalainen kissa. MIAUUUU!!!! Seikkailu jatkuu...