Kupla

Kuvittele itsesi lasikuplaan. Näet ihmisten ulkopuolella liikuttavan suutaan. Luultavasti he yrittävät sanoa sinulle jotakin. Vastaat, korotat ääntä ja silti kukaan ei tunnu kuulevan...  Alat päästä jyvälle miltä tuntuu elää suomalaisena Kiinassa. En osaa kiinaa kuin muutaman sanan ja varsin selväksi on tullut myös se, ettei täällä osata englantia sen enempää. Kaupassa myyjä selittää vuolaasti jotakin. Kovaa ja korkealta, ja kiinaksi. Tyydyn kohottelemaan olkapäitä ja hymyilemään hölmönä. Yritän englantia, ei toimi! Mieleen lipsahtaa perisuomalainen PERKELE! Auttaisikohan jos huutaisin? Kun en ymmärrä niin en ymmärrä. Elekielellä homma saadaan hoitumaan. Numerot sentään osaan kiinaksi ja hyvä niin. Jopa sormin numerot näytetään täällä toisin kuin meillä. Meillä kuusi on kuusi sormea pystyssä, täällä ilmeisesti toisen käden peukalo... Iltapäivällä ravintolan ovella pois lähtiessä perään kuuluu iloinen "Good morning!", hei täällähän osataan sittenkin enkkua!!!

Aika ajoin saamme lehdistä lukea julkisuuden henkilöiden hyökänneen viattomien paparazzi raukkojen kimppuun. Tunnen sympatiaa, en paparazzeja, vaan julkimoita kohtaan. Astun talosta ulos. Heti pihalla ystävällinen tuttu siivooja tulee ihastelemaan vaaleita lapsiani. Kävelemme kauppakeskukseen. Matkalla päät kääntyvät ja sormet sojottavat suuntaamme. Kauppakeskuksen kahvilassa joku kieliä taitava kysyy mistä olemme ja ihastelee tyttäreni kauneutta. Käytävällä kännykkäkamerat räpsyvät ja rohkeimmat änkeävät samaan kuvaan pienen tyttöni kanssa, vain muutamat vaivautuvat kysymään lupaa. Tyttö alkaa ärtyä. Pääsemme lopulta markettiin. Ostokset etenevät tuskallisen hitaasti. Meitä osoitellaan, meille jutellaan, en ymmärrä kieltä, joten hymyilen kohteliaasti. Joku koskettaa vaivihkaa lasteni hiuksia tai käsivartta ja paniikki alkaa. Lapset roikkuvat helmoissani ja yrittävät päästä taakseni piiloon. Käsiä on joka puolella. Parasta on jatkaa mahdollisimman rivakasti matkaa eli paeta paikalta välittämättä siitä, että juuri siinä hyllyvälissä oli tarvitsemamme muropaketti. Palaan hakemaan sen myöhemmin. Toivoisin osaavani kiinan sanan EI, sitä vaan en ole sanakirjoista löytänyt. Nyt toivon, että olisin kirjaimellisesti kuplassa.

Pieninä hetkinä kuplaan tulee särö. Kuinka mukavaa voikaan olla yliopiston kansainvälisessä ilmapiirissä illallistaminen yhdessä muiden expatrioottiperheiden kanssa. Osaamme kaikki englantia, osa puhuu sitä äidinkielenään ja loput muuten vain. Huomaan samaistuvani venäläiseen perheenäitiin, intialaiseen tutkijaan, pieneen brittipoikaan... Olemme samassa veneessä ja jaamme samat ongelmat. Nauramme niille ja taas on viikon verran helpompaa. Toisinaan hyppään ulos kuplasta ja luen sähköpostin kotoa tai puhun rakkaitten ihmisten kanssa kolmen tunnin videopuhelun. Pienet asiat auttavat pyörittämään kuplaa pitkin Ningbon katuja... Tänään löysin kaupasta kevytmaitoa ja meetwurstia.

Garmee gurmee!

Tunnustan, olen hyvän ruuan ystävä! Tykkään maistella erilaisia ruokia ja iso osa matkailun nautintoa on vieraan maan ruokakulttuuriin tutustuminen. Voisi jopa sanoa, että olen aavistuksen hurahtanut etniseen ruokaan... Aikaisemmat kokemukseni kiinalaisesta ruuasta ovat kotikaupunkini kiinalaisesta ravintolasta sekä Tukholman vastaavasta ravitsemusliikkeestä. Näissä olen herkutellut muun muassa erilaisilla kana, kala ja liharuuilla suosikillani hapanimeläkastikkeella höystettynä. Odotukset kiinalaiselle keittiölle olivat siis korkealla tullessamme liki vuoden visiitille tähän herkkujen luvattuun maahan.

Jollakin ihmeellisellä tavalla mielestä oli jo lähes unohtunut rakkaan veljeni tilaama herkullinen kiinalainen mereneläväkeitto Tukholmassa... Tuo muisto on nyttemmin palannut mieleen... Harmaassa, loppuillan tiskivettä muistuttavassa liemessä lilluvia epämääräisiä klönttejä ja jotakin etäisesti Indiana Jonesin syömiä apinan aivoja muistuttavaa. NAM! Tuolloin naurettiin makeasti tarjoilijan kysymykselle, oliko keitossa ollut jotain vikaa ja, että voitaisiin halutessamme saada uusi keitto tilalle. Nälkä jäi mutta onneksi kulman takaa löytyi hodari koju ja saatiin pojalle vatsan täytettä. Muisto on palautunut elävänä mieleen nyt kun olemme usean viikon ajan saaneet nautiskella kiinalaisen keittiön antimia. Ruokakulttuuri on kovin erilainen eri puolilla Kiinaa ja ainakaan täältä Ningbon suunnalta Suomalaisten kiinalaisten ravintoloiden tarjonta ei ole saanut vaikutteita. Ollaan suomessa siitä onnellisia!

Haluan jakaa kanssanne muutamia huippuhetkiä tältä gourmet seikkailulta. Seikkailun aluksi menimme viiden tähden hotellin kiinalaiseen ravintolaan. Tilasin jokikatkarapuja valkoviinikastikkeella. Kuulostaa namilta, eikö? No EI! Raakoja ravunpaloja kuorineen kylmässä liemessä. Jäi syömättä. Onneksi mieheni annoksesta riitti jaettavaksi... Uusi yritys kotikatumme pikkuravintolaan. Kuvista näyttämällä saatiin tilattua pari erilaista nuudeliannosta kotiin vietäväksi. Hyviä nudeleita kertakaikkiaan, kunnes... Syömäpuikoissa roikkui sattuma. Paikallinen herkku... KANANVARPAAT! Jotenkin niistä nuudeleistakin lähti maku sen jälkeen... Maisteluiden välillä piti täyttää vatsaa mukavan kotoisalla Mc:llä, KFC:llä ja pitsalla. Näitä saa myös kotiin kuljetettuna englannin kielisen palvelun kautta, mukavaa! No eipä näitäkään kauaa jaksa syödä, joten jatkoimme kokeilua paikallisen ruuan parissa.

Sattuman varaisesta ovesta sisään ja pöytään. Englannin kielistä ruokalistaa ei löytynyt ja tarjoilija tarjoutui ystävällisesti valitsemaan puolestamme. No mikäpä siinä sitten kun ei poiskaan kehdannut lähteä. Saimme hot pot:ia. Pöydässä oleva sähkölevy päälle ja harmaahko liemi siihen kiehumaan, sekaan pilkottua kanaa luineen ja rustoineen (mikä tuntuu olevan tapana täällä). Pöytään tuotiin myös raakaa lihaa, sieniä ja kasviksia sekä jotakin hattivatin näköistä jota kasvaa vain kiinassa. Hieman aineksia hämmästelimme kunnes taas tuli tarjoilija ja alkoi mättää aineksia soppaan. Ruoka ei ollut pahaa jos ei erityisen hyvääkään, mutta ne kanan luut ja rustot. MIKSI? Seuraava kiinalainen ateria... Härkäsammakkoa! Taas oli ruuassa rustot ja luut mukana ja niin paljon chiliä että hiki puski silmäkuopista ja vähän muualtakin. Sammakkoa sinällään voisin uudemmankin kerran kokeilla.

Lopulta löytyi myös ravintola, jonka siis oletamme olevan kiinalainen, ja hyvää ruokaa! Seisovasta pöydästä valitaan itse ainekset ja maksetaan ne painon mukaan. Keittiö valmistaa aineksista wokkia ja maustaa sen mukavan tuliseksi. Boonuksena lapsille saa pyydettyä maustamatonta wokkia heidän itse valitsemillaan aineksilla. Parasta ruokaa tähän asti olemme kuitenkin saaneet etnisistä ravintoloista, meksikolaista ja libanonilaista ja thaita... Kaikkea löytyy! Toivon, että osumme vielä niihin hyvän kiinalaisen ruuan paikkoihinkin ja siihen asti odotan vesikielellä joululomaa thaimaassa ja niitä ihania curreja ja kookos keittoja ja katkarapuja joita siellä saa! Varmuuden vuoksi ja hääpäiväaterian onnistumisen takaamiseksi kokkaan tänään kotona! Bon apetit!

Ninja-sänky

Heavenly bed, elämäni paras sänky. En unohda sitä koskaan. Juuri sopivasti napakka ja samalla taivaallisen pehmeä. Ja ei, se ei ole oma sänkyni kotona Luumäellä vaan sänky viiden tähden hotellissa Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Huoneessa oli mainos, jonka mukaan sänkyjä saa tilata kotiin, minnepäin maailmaa tahansa. Mainoksessa ei ollut hintaa sängylle, kuten ei yleensäkään mainoksissa, joissa myydään jotakin erityisen kallista. Vai onko joku huomannut Ferraria tai vuosikerta viiniä mainostettava tyyliin, nyt vain 9,99€, kuten entisessä vaatekaupan mainoksissa oli tapana? Arvaatte varmaan, että ostamatta jäi, se unelmien sänky.

Hästens lienee merkki, jonka jokainen, ainakin Suomessa, yhdistää laadukkaisiin sänkyihin. Oma sänkyni ei ole myöskään sellainen. Oma sänkyni on kotimaisesta, erityisesti sohvilla itseään mainostavasta, huonekaluliikkeestä ostettu jenkkisänky. Ostohetkellä myös tämä sänky tuntui mukavalle vaan eipä tunnu enää... Ensimmäisen kerran kun pesin, petauspatjan päällinen kutistui niin, että jouduttiin leikkaamaan patjasta pois kymmenkunta senttiä. Kyllä syö naista kun oikein kirjaimellisesti pesuohjettakin noudatin. Ruman näköistä muttei haittaa käyttöä, eikä maksa vaivaa alkaa asiasta valittamaan. Nyt muutaman vuoden käytön jälkeen patjat on painuneet montulle ja jouset täysin kuolleet, sänky on veltto ja murhaa selälle.

Olen aina nukkunut hyvin veneessä, hiljaista keinuntaa ja aaltojen liplatusta kuunnellen. Toisen laista liplatustakin on kokeiltu... Aikoinaan hääyöksi hotellia varatessa vastaanoton mukava homomies mainosti huoneen vesisänkyä sanoen, että "siinä on sitten mukava loiskutella". Huone varattiin vaan ei ollut myöskään vesisänky meille mieleinen....

Aasiassa on kautta aikojen nukuttu kovilla alustoilla. Geishat Japanissa puupalikka niskan alla, ettei kampaus sotkeennu ja ninjat kiinassa, karaistumismielessä kai. No nyt on meilläkin kokemusta näistä selälle (kuulemma) terveellisistä ninja-sängyistä. Vuokraemäntä ihmetteli kauhisteluamme sängyn kovuudesta ja osti kohteliaisuuttaa sänkyyn superpehmikkeen. Kokeikaapa laittaa untuvapeitto lattialle ja siihen sitten nukkumaan yöksi... Saimme myös bambu-lakanan, koska samainen emäntä ajatteli sen olevan viileämpi vaihtoehto. Sängyssä on tietenkin myös patja vaan miksi oi miksi, se kun on yhtä kova kuin vanerilavitsa... Bambulakanan piilotimme varastoon ja sänkyyn pitänee kai vaan tottua, vaikka vielä en ole sitä selkäystävällisyyttä huomannutkaan. Yritimme tietenkin etsiä sänkyyn pehmeämpää patjaa, vaikka paksua petaria ja löytyi! Kolmen sentin vaahtomuovipatja parisänkyyn, 400€, jäi ostamatta jälleen, ehkä ostamme niitä untuvapeittoja muutaman lisää...

Sänky on tärkeä paikka ja vietämme siinä kolmanneksen ajastamme. Nukun usein huonosti eikä epämukava sänky auta asiaa. Ehkä muutun vuoden aikana ninjaksi ja kannan kotona koko sängyn pihalle juhannuskokkoon. Joka tapauksessa sänky lähtee ja jos lattia tuntuu edelleen liian kovalta nukkua hankin uuden sängyn, eri kaupasta...

Unelmia

Yli kymmenen vuotta sitten opiskelijatytön päähän, aivan aivojen perukoille, syntyi ajatus. Halu päästä ulkomaille. Ei vain lomalle, vaikka olisi sekin ollut mukavaa, vaan pidemmäksi aikaa, asumaan. Pian vaihto-opiskelu pimeimmässä Afrikassa vaihtui yllättäen paluuseen kotikaupunkiin, opiskelijasolu vaihtui kaksioon. Oli löytynyt mies. Rakkauden alkuhuumassa rakennettiin yhteistä kotia ja oltiin niin kovin aikuisia, ei puhettakaan ulkomaille muuttamisesta. Kuitenkin unelmasta tuli yhteinen, lähdetään sitten joskus kun hetki on sopiva. Piti valmistua ammattiin, tuli häät, ja lapsiakin kaksin kappalein. Eihän lasten kanssa voi ulkomaille lähteä – vai voisiko sittenkin...

Pari vuotta sitten ajatus nousi pintaan uudelleen, nyt entistä voimakkaammin. Ainoa oikea aika olisi nyt ennen kuin esikoinen aloittaisi koulun. Alettiin tosissaan miettiä kohdetta, jonne seikkailumme voisi suuntautua. Erilaiseen maahan, täysin toisenlaiseen kulttuuriin pitäisi päästä. Japaniin! No, viimeaikaisten tapahtumien valossa voi vaan kiitellä kipposiaan ettei sinne edes tullut yritettyä... Edellytys muutolle olisi miehen työskentelymahdollisuus kyseisessä maassa. Kiinasta löytyi kontakti ja miehelle vierailupesti Nottinghamin yliopiston Ningbon kampukselta.

Siispä Kiinaan! Puolitoista vuotta sitten alkoi todellinen taistelu ulkomaan vuodesta, taistelu siitä kuka onnellinen reissun maksaa. Rahoitus järjestyi, samoin virallinen kutsu Kiinaan. Paperisotaa ja selvittelyä tunteja ja taas tunteja... Tätä minä sain onnekseni seurata pääosin sivusta kun rakas mieheni hoiti likaisen työn. Kiinaan ei muuten kuka tahansa pääsekään... Tarvitaan virkatodistusta, syntymätodistusta, vihkitodistusta ja töihin aikovalta vielä paljon muutakin. Tietysti pitää olla myös todistetusti terve, lääkärin todistus tyypillisistä suomalaisista taudeista kuten rutto, lepra tai kolera, röntgenkuvat ettei vaan ole tuberkuloosia ja tietenkin verikokeet sukupuolitaudeista... Rokotteita otettiin rutosti, ihan vaan omaksi suojaksi vaikka niitä ei kyllä missään vaadittu maahan pääsyyn. Nämä todistukset ja peukalon hangallinen kopioita, sekä runsaasti passikuvia konsulaattiin ja odotusta... Kyllä, viisumi Kiinaan pääsyä varten oli saatu.

Suomeen jäi odottamaan koti, ystävät ja sukulaiset kun hyvien neuvojen saattelemana nousimme koneeseen 30.6.2011 ja otimme suunnan kohti Shanghaita, kohti suurta tuntematonta. Uusi kotimme seuraavien kymmenen kuukauden ajan on suuren kerrostalon seitsemännessä kerroksessa kaupungissa nimeltä Ningbo. Viisumihakemukseen ammatikseni tuli house wife, kuinka desperate, se selvinnee myöhemmin. Terkkarista tuli siis kotiäiti vieraassa maassa ja kielessä ja kotikissasta kiinalainen kissa. MIAUUUU!!!! Seikkailu jatkuu...