Ai, että mitäkö tapahtui syskuun jälkeen? Totuinko tähän kiinalaiseen asioiden tilaan? Haluamani tavarat alkoivat osua kaupan hyllyiltä ostoskärryyn ja jotakuinkin syötävää ruokaakin löytyi. Asiat alkoivat sujua omalla painollaan, alkoi arki. Blogissakin on vietetty siis hiljaiseloa. Ei se siitä johdu, etteikö hämmästeltävää olisi edelleen riittänyt. Jotenkin sen alkujärkytyksen jälkeen iski lamaannus enkä saanut itsestä tekstiä ulos... Nyt tämä kuitenkin korjataan!
Mitä teet kun tiedät anopin olevan tulossa kylään? Kauhun sekaista odotusta? Hurjaa siivousta (imuroit siis myös mattojen alta)? Mietit jo etukäteen, että milloinkohan se ymmärtää lähteä? Muutama kuukausi täysin eristyksissä läheisistä tekee ihmeitä. Itse odotin anoppia ja appiukkoa innolla kylään lokakuun puolessa välissä. Toki siivosimmekin hieman mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä saada vieraita suomesta, aikuisia kelle puhua. Ja ne ihanat, tuliaisista parhaat, ruisleipää ja Fazerin suklaata. Ja tietysti pienelle kuusivuotiaalle niin kovasti toivottuja Satun makioiden rinkeleitä! Saatiin myös miehen kanssa laatuaikaa (= yö hotellissa ilman lapsia), kun mummo ja pappa huolehtivat lapsukaisista. Tällä kertaa tiesin myös vierailun keston. Kymmenen päivää meni lian nopeasti ja appivanhempien lähtöpäivän ilta oli levoton.
Toisenlaista tunnetta syysiltoihin toi meidän perheen aikuisille tatuointikoneen surina. Jo kotoa lähtiessä päätettiin, että tältä seikkailulta hankitaan kestävämpi tuliainen. Pienen etsimisen ja soittelun jälkeen täältä Ningbosta löytyi hyvä tatuointistudio ja sen palkittu taiteilija. Pari suunnittelukäyntiä ja sitten... Voin kertoa, että kuusi tuntia tatuointia yhteen menoon on paljon. Pari viikkoa parantelua ja vielä neljä tuntia lisää tuskaa. Lopputuloksena ainakin omasta mielestäni hieno kuva selässä. Jokainen saa sitten olla tatuoinneista mitä mieltä tykkää! Nyt tiikeri ja lohikäärme selässä muistuttavat minua tästä hieman erilaisesta vuodesta Kiinassa :) Suunnitelmissa keväälle vielä uutta kivaa tällä saralla...
Mitä teet kun tiedät anopin olevan tulossa kylään? Kauhun sekaista odotusta? Hurjaa siivousta (imuroit siis myös mattojen alta)? Mietit jo etukäteen, että milloinkohan se ymmärtää lähteä? Muutama kuukausi täysin eristyksissä läheisistä tekee ihmeitä. Itse odotin anoppia ja appiukkoa innolla kylään lokakuun puolessa välissä. Toki siivosimmekin hieman mutta kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä saada vieraita suomesta, aikuisia kelle puhua. Ja ne ihanat, tuliaisista parhaat, ruisleipää ja Fazerin suklaata. Ja tietysti pienelle kuusivuotiaalle niin kovasti toivottuja Satun makioiden rinkeleitä! Saatiin myös miehen kanssa laatuaikaa (= yö hotellissa ilman lapsia), kun mummo ja pappa huolehtivat lapsukaisista. Tällä kertaa tiesin myös vierailun keston. Kymmenen päivää meni lian nopeasti ja appivanhempien lähtöpäivän ilta oli levoton.
Toisenlaista tunnetta syysiltoihin toi meidän perheen aikuisille tatuointikoneen surina. Jo kotoa lähtiessä päätettiin, että tältä seikkailulta hankitaan kestävämpi tuliainen. Pienen etsimisen ja soittelun jälkeen täältä Ningbosta löytyi hyvä tatuointistudio ja sen palkittu taiteilija. Pari suunnittelukäyntiä ja sitten... Voin kertoa, että kuusi tuntia tatuointia yhteen menoon on paljon. Pari viikkoa parantelua ja vielä neljä tuntia lisää tuskaa. Lopputuloksena ainakin omasta mielestäni hieno kuva selässä. Jokainen saa sitten olla tatuoinneista mitä mieltä tykkää! Nyt tiikeri ja lohikäärme selässä muistuttavat minua tästä hieman erilaisesta vuodesta Kiinassa :) Suunnitelmissa keväälle vielä uutta kivaa tällä saralla...Marraskuussa ilmat täällä Ningbossa viilenivät ja lämmittimet piti laittaa päälle. Viilentämään tarkoitetuilla ilmastointilaitteilla ei muuten saa yhtä tasaista lämpöä kuin pattereilla. Kylpyhuoneissa olevat infrapuna lämmittimet katossa, joita vuokraemäntä sanoi saunaksi, saavat suihkussa veden tuntumaan kylmemmältä ja kaipaamaan lattialämmitystä. Täällä ei ulkona ole pakkasta juuri koskaan, mutta tuuli saa kylmyyden menemään luihin ja ytimiin. Paikalliset sanovat, että täällä on laiska tuuli, se ei viitsi kiertää vaan menee suoraan läpi. Kylmissämme aloimme odottaa thaimaan matkaa ja lomaa joulukuussa, mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina...
