Tietoviisaiden ihmisten, kuten minun, yleinen avautumisfoorumi Facebook kertoi tänään mahdollisuudesta osallistua kauppakeskus Armadan boikottiin Lappeenrannassa 5.3.2012. Siellä kuulemma syrjitään nuoria... No en aio osallistua ja toisaalta kauppakeskuksen väki lienee vain mielissään jos lattialle räkivät, kovaääniset laumat jättävät kokonaan käytävälle saapumatta. Ei pidä ymmärtää väärin. En ole nuoria vastaan, en. Suurin osa nuorista osaa käyttäytyä fiksusti ja nuoren euro on samanarvoinen kuin omanikin tai kassajonossa etuilevan eläkeläismummon. Yhden suklaapatukan ostajan kymmen henkinen bosse on se ongelma, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Ehkä olen jonkun mielestä vanha, valittava kurmitsa, kun en pidä siitä v-alkuisten sanojen käytöstä pilkun paikalla, ohittaessani lasten kanssa tätä hyvin käyttäytyvää joukkiota. Vietin hiljan syntymäpäivääni ja vanhenin taas vuodella...
Jäin lopulta pohtimaan, mitä tai mikä kauppakeskus oikeastaan on? Yhden määritelmän mukaan "kauppakeskus on useista erityyppisistä kauppa- ja palveluliikkeistä koostuva yksi- tai useampikerroksinen liiketoiminnan keskittymä" eli siis ostos ja viihtymispaikka. Osalle ihmisistä myös olohuoneen korvike. Suurimmaksi osaksi ne on sijoitettu kaupunkien keskustoihin, vaikka Suomessa keskustojen ulkopuolelle nykyään kovasti mega kokoisia keskuksia suunnitellaankin. Suomen Kauppakeskusyhdistys ry määrittelee kauppakeskusta muun muassa johdon, koon, liikkeiden määrän ja toiminta-ajatuksen mukaan. Maailman suurimmat kauppakeskukset ovat nykyään Aasiassa, jossa esimerkiksi Pekingissä sijaitsevan Golden Resources Mallin pinta-alaksi mainitaan yli puoli miljoonaa neliömetriä ja kauppojen lukumääräksi yli 1300. Tähän nähden Lappeenrannassa olevat kauppakeskukset ovat kyllä melkoisia miniatyyrejä.
Täällä kauppakeskusten luvatussa maassa, pikkukaupungin laitamilla, meillä on oma lähi kauppakeskus Wanda Plaza. Pääkäytävä on liki kilometrin pituinen kahdessa kerroksessa ja tietysti sivukäytävät päälle. Liikeitäkin on niin, että riittää. Sieltä löytyy kansainvälisiä, pirun kalliita merkkiputiikkeja, megamarketti Wal-Mart ja meidän suosikki olohuoneemme Starbucks sekä paljon muuta. Käytävillä ei ole teini-ikäisiä joukkioita, ne ovat aina koulussa, vaan jotain ihan muuta. Erityisesti päiväsaikaan lastenhoitajat kokoontuvat käytäväpenkeille nukuttamaan pirpanoita ja illemmalla menestyvät bisnesihmiset tulevat näyttäytymään. Sinne tullaan nukkumaan, kesällä koska siellä on viileää ja talvella koska siellä on lämmin. Taloissa ei siis ole niitä lämmityksiä ja jos ilmastointi on, ei sitä raaskita käyttää. Siispä Wandalle. Ketään en ole nähnyt ulos kannettavan nuokkumisen seurauksena ja metelikin on melkoinen. Pienten ihmisten pitää aina huutaa, että saavat äänensä kuuluviin. Lattialle voi syljeskellä ja roskikseen pissiä vaikka vessa on vieressä. Likaista ei silti ole koska siivoojat kulkevat moppeineen kaiken aikaa edestakaisin, ja niitä on monta.
Kumpi sitten on miellyttävämpi, kotimainen nuorisoineen ja pultsareineen vai ulkomainen huutavine tungoksineen? Miellyttävyydestä en tiedä mutta valitsen kuitenkin sen kotimaisen ja maksan itseni kipeäksi kupista kahvia, kahdesta pillimehusta ja ehkäpä jopa leivoksesta. Armadan yhteydessä olevassa kahvilassa nämä saan omalla kielellä kera palveluammattilaisen hymyn. Pöytää valitessa toivon ettei viereiseen pöytään satu oikein paljon sitä modernia pilkkua käyttävää seuruetta...
